Seuraavaksi esitellään Mörkön Belair. Herra kertokoon itse lisää persoonalliseen tyyliin.

MÖRKÖN BELAIR

Mörkö ajeli kerran kesällä (vuonna 2010) rätkällä pitkin Niittylän katua Helsingissä. Moisella kadulla sijaitsi maalikauppa, jossa olin juuri käynyt täydentämässä "Rostex" ruosteensuojamaali varastoja. Samalla väylällä pitää majaansa myös "Old cars world" niminen firma, joka välittää autoa aurinkoisesta Californiasta tänne pohjan perille. Ohi sudittaessani havaitsin puljun pihalla kököttävän laatikkomallisen letukan ja vieläpä oikein neliovisen perussedanin...Kaarsin mielenkiinnosta "vain katsomaan" tätä ihmettä, jota luulin ensin vuosimalliksi 1962, mutta joka osoittautuikin kuuskolmoseksi. Hyvä kun oli 63, koskapa vuosimallissa 1962 oli viimeistä vuotta käytössä wanha walurauta Powerglide-vaihteisto, jonka korjaaminen on suunnilleen kymmenen kertaa haastavampaa kuin seuraavien vuosimallien alumiinisten laatikoiden. Joku yrityksen työntekijä siinä takaluukkua tyhjensi sinne seisontavuosien aikana (noin 20) kiertyneestä roinasta. Kysyin lupaa kattella ja samalla pidin ukolle yllä takaluukkua, josta toinen sarana oli murtunut kuten konehuoneenkin??!!! Autohan osoittautui auringon paahtamaksi alkuperäisyksilöksi, tekniikkana 283 cid veekasi ja Powerglide automaatti, lisänä vanhanmallinen tehostaja ohjauksessa.

Marssin huvikseni kysymään moisen säilymäihmeen hintaa. Kuultuani varsin kohtuullisen hintapyynnön, kiinnostuin lisää ja tiedustelin osamaksumahdollisuutta, tämäkin luonnollisesti olisi mahdollista. Harvinaista kyllä, sanoin vielä harkitsevani asiaa varsin tiukan taloustilanteeni johdosta (työttömyys). No, kohtaloaan on turha yrittää välttää, olihan auto PAKKO ostaa, varsinkin kun myyjä lupasi sen toimittaa kotiin saakka.

Belair ei ollut ostettaessa käyntikuntoinen, mutta moottori pyöri hyvin ja melkein kaikki osat olivat tallessa, osa tosin sökönä. Pihalle tuotiin hinausautolla parin viikon päästä ja ryhdyin puutteita kartoittamaan. Mm. toinen takajarrurumpu oli jäänyt taipaleelle ja saranoita oli poikki, näihin löytyi korvaavat osat ihan kotimaasta. Olin saanut käsiini amerikkalaisen "Hubbards" nimisen firman kataloogin (on erikoistunut fullsize Letukoihin) ja täältähän tilattiin kaverin avustuksella ja kortilla iso pino osia, mm. jarrukamat, kaikki lukot, osa katkaisijoista, lämppärin kenno, bensatankki yms.

Auto oli saatu jo käyntiin perinteisesti ruuvarilla, yritin samantien lähteä liikkeelle, muttei mennyt mihinkään. Tähän löytyikin ratkaisuksi öljyn lisääminen vaihteistoon, johan liikahti.

Belairi saatiin kesällä 2011 kerran liikenteeseenkin, Porvoon Enginefest tapahtumassa vierailimme siirtokilvillä ja ongelmia aiheuttivat kaasari (sammui kerran ajossa, jono perässä) sekä vuotava laatikko. Kaasariin on sittemmin hankittu korjaussarja sekä varakaasutin, ei tosin asennettu. Vaihteistoöljyn vuodon aiheutti 30 senttiä maksavan o-renkaan puuttuminen. Autolla käytiin taas koekilpien turvin viimeisellä mobilistijamboreella syksyllä 2012.

Tulevaisuudessa ohjelmassa on muutamien ruostereikien paikkaaminen sekä muinaisien hinausvaurioiden korjaaminen. Maalaukseen ja ulkonäköön ei puututa mitenkään, kolhut jäävät ennalleen. Maalipinta on suurimmaksi osaksi orggis, vain ovet on joskus maalattu ja kitattukin.

Letukan historiasta sen verran, että tarroista ja vehkeen papereista jne. voi päätellä, että se on myyty uutena New Yorkissa (tarrat ja ruostesuojaus). Auto on muuttanut aika uutena Californiaan ja ilmeisesti vieläpä pitkin legendaarista route 66 valtatietä. Californiassa viimeinen omistaja ollut Mexicon Jose, joka laittoi rekisterikilpien ja otteen mukaan pelin seisomaan vuonna 1991. Seisoi mitä ilmeisemmin vuoteen 2010 kunnes tuli pelastetuksi Suomeen. Kaipa hänet joskus vielä tänne rekisteröidäänkin.

Auto: Chevrolet Belair -63

Omistaja: Mörkö

Teksti ja kuvat: Mörkö